Saksa ei olekaan ainoa kieli, jota täällä opiskelen! ;) Nojaa, ranskan kieltä tai ainakaan sen lausumista tulen tuskin ikinä oppimaan, saksassakin on jo ihan tarpeeksi päänvaivaa! Mullahan on siis nyt alkanut tämä 4 viikon rupeama, jonka aikana kielikurssia on päivittäin 9.30-16.30 ja siihen lisäksi on muutakin ohjelmaa. Otsikko viittaakiin siihen, että joudun koko ajan korjaamaan, että olen suomalainen, koska milloin mua luullan jennkiaksenttini takia jenkiksi (tapahtunut jo 3 krt), milloin itävaltalaiseksi! :D (se oli kyllä paras kehu tähän mennessä, tosin siinä vaiheessa en tietenkään ollut ehtinyt sanoa muutamaa lausetta enempää, enemmän puhuttaessa kyllä kuuluu, etten puhu saksaa äidinkielenäni!)
Kielikurssi alkoi tasotestillä, jossa meidät jaettiin 12 eri ryhmään (itse olen 11:nessä ryhmässä, eli toisiksi edistynein, taso B 2.2 :)) aloittelijoista C1 ryhmään. Aamupäivät ollaan näissä tasoryhmissä, joissa pääpaino on kieliopissa (aaaah saksan kielioppi, ikinä en sitä kunnolla oppinut ja välillä kyllä tulee tuskanhiki, kun yritän ottaa siitä selvää...!) ja iltapäivät ollaan sitten pääaineiden mukaan jaetuissa ryhmissä, itse olen siis muiden tulevien ekonomien kanssa. Aamupäivät on sujuneet ihan hyvin, ryhmä on pieni (13 hlö), mutta kotitehtäviä on suhteellisen paljon (mm. lähes päivittäiset kirjoitustehtävät, argh saan niistä harmaita hiuksia! :D). Onneksi meidän opettaja on tosi hyvä ja ihanan innostunut, selkeästi oikealla alalla :) Opettaja on myös asunut Suomessa monta vuotta ja osaa suomeakin ilmeisesti todella hyvin, koska jopa vaikeammat ammattisanastot on hallussa. Välillä, jos kukaan ei tiedä vastausta kysymykseen, opettaja sanoo sanan suomeksi, jolloin minä sanon sen saksaksi :D Olen ryhmän ainoa suomalainen (toinen on yhtä astetta edistyneemmällä tasolla) ja ryhmä onkin hyvin monikansallinen: kaksi brittiä, kaksi italialaista, korealainen, kiinalainen, hongkongilainen, brassi, espanjalainen, irlantilainen, tsekki ja sveitsiläinen. Ollaan kyllä kovin stereotyyppisiä, nimittäin sveitsiläinen on AINA ensimmäisenä aamulla luokkahuoneessa, minä toisena, sitten aasialaiset ja viimeisimpänä espanjalainen :D Muutenkin eri kansallisuuksia ja niiden tapoja on hauska tutkia - varsinkin aksentit on tosi hauskoja välillä. Kaikista pahin on kyllä mielestäni briteillä/irkuilla, koska muuten lausuminen on ihan hyvää kunnes tulee sana, jossa on r-kirjain. Hahhaa se lausutaankin sitten niin brittiläisittäin, että kombinaatio on todella ihastuttavan raivostttava :D Muilla kansalaisuuksilla sen sijaan aksentti kuuluu selkästi joka sanassa, mutta briteillä vain välillä ja todella selkeästi. Mitä vielä saksan kieleen tulee, pyysin taas eilen kämppistäni nopeasti tarkistamaan saksaksi kirjoittamani taideanalyysin. Lupauduin samalla juomaan seuraksi lasin viiniä - kuulostaa kauhean sivistyneeltä, kun siemaillaan hyvää puolikuivaa valkkaria ja tarkastellaan taideanalyysiä Albert Edelfeltin Leikkivistä pojista rannalla, mutta todellisuus oli sivistyneestä kaukana! :D Ensinnäkään en ole kunnostautunut taiteen alalla, joten ihan jo suomeksikin taideanalyysiä on hieman vaikea kirjoittaa puhumattakaan nyt, kun pitikin kirjoittaa saksaksi. Toiseksi kirjoitin tekstin illalla vaihtareille tarkoitetun leffaillan jälkeen ja sataprosenttisena aamuihmisenä en kykene kovinkaan aivolliseen toimintaan iltamyöhään... Joten tekstikään ei ollut kovin kummallista, mutta tällä kertaa olin onnistunut kunnostautumaan hieman kieliopillisesti - viime tekstiä luettaessa kämppikseni ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa ja mullakin meinasi mennä hermot koko saksan kieleen, koska ymmärrän sitä verattain hyvin ja saan asiani ymmärrettävästi sanottua, joten kuvittelin erheellisesti olevan jo aika hyvällä tasolla, mutta kielioppi osoittautuikin todella suureksi ongelmaksi... Nojaa step by step, kerta keralla paremmaksi!! :)
Kielikurssi alkoi tasotestillä, jossa meidät jaettiin 12 eri ryhmään (itse olen 11:nessä ryhmässä, eli toisiksi edistynein, taso B 2.2 :)) aloittelijoista C1 ryhmään. Aamupäivät ollaan näissä tasoryhmissä, joissa pääpaino on kieliopissa (aaaah saksan kielioppi, ikinä en sitä kunnolla oppinut ja välillä kyllä tulee tuskanhiki, kun yritän ottaa siitä selvää...!) ja iltapäivät ollaan sitten pääaineiden mukaan jaetuissa ryhmissä, itse olen siis muiden tulevien ekonomien kanssa. Aamupäivät on sujuneet ihan hyvin, ryhmä on pieni (13 hlö), mutta kotitehtäviä on suhteellisen paljon (mm. lähes päivittäiset kirjoitustehtävät, argh saan niistä harmaita hiuksia! :D). Onneksi meidän opettaja on tosi hyvä ja ihanan innostunut, selkeästi oikealla alalla :) Opettaja on myös asunut Suomessa monta vuotta ja osaa suomeakin ilmeisesti todella hyvin, koska jopa vaikeammat ammattisanastot on hallussa. Välillä, jos kukaan ei tiedä vastausta kysymykseen, opettaja sanoo sanan suomeksi, jolloin minä sanon sen saksaksi :D Olen ryhmän ainoa suomalainen (toinen on yhtä astetta edistyneemmällä tasolla) ja ryhmä onkin hyvin monikansallinen: kaksi brittiä, kaksi italialaista, korealainen, kiinalainen, hongkongilainen, brassi, espanjalainen, irlantilainen, tsekki ja sveitsiläinen. Ollaan kyllä kovin stereotyyppisiä, nimittäin sveitsiläinen on AINA ensimmäisenä aamulla luokkahuoneessa, minä toisena, sitten aasialaiset ja viimeisimpänä espanjalainen :D Muutenkin eri kansallisuuksia ja niiden tapoja on hauska tutkia - varsinkin aksentit on tosi hauskoja välillä. Kaikista pahin on kyllä mielestäni briteillä/irkuilla, koska muuten lausuminen on ihan hyvää kunnes tulee sana, jossa on r-kirjain. Hahhaa se lausutaankin sitten niin brittiläisittäin, että kombinaatio on todella ihastuttavan raivostttava :D Muilla kansalaisuuksilla sen sijaan aksentti kuuluu selkästi joka sanassa, mutta briteillä vain välillä ja todella selkeästi. Mitä vielä saksan kieleen tulee, pyysin taas eilen kämppistäni nopeasti tarkistamaan saksaksi kirjoittamani taideanalyysin. Lupauduin samalla juomaan seuraksi lasin viiniä - kuulostaa kauhean sivistyneeltä, kun siemaillaan hyvää puolikuivaa valkkaria ja tarkastellaan taideanalyysiä Albert Edelfeltin Leikkivistä pojista rannalla, mutta todellisuus oli sivistyneestä kaukana! :D Ensinnäkään en ole kunnostautunut taiteen alalla, joten ihan jo suomeksikin taideanalyysiä on hieman vaikea kirjoittaa puhumattakaan nyt, kun pitikin kirjoittaa saksaksi. Toiseksi kirjoitin tekstin illalla vaihtareille tarkoitetun leffaillan jälkeen ja sataprosenttisena aamuihmisenä en kykene kovinkaan aivolliseen toimintaan iltamyöhään... Joten tekstikään ei ollut kovin kummallista, mutta tällä kertaa olin onnistunut kunnostautumaan hieman kieliopillisesti - viime tekstiä luettaessa kämppikseni ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa ja mullakin meinasi mennä hermot koko saksan kieleen, koska ymmärrän sitä verattain hyvin ja saan asiani ymmärrettävästi sanottua, joten kuvittelin erheellisesti olevan jo aika hyvällä tasolla, mutta kielioppi osoittautuikin todella suureksi ongelmaksi... Nojaa step by step, kerta keralla paremmaksi!! :)
Haha kämppiksestä tulikin mieleeni, että yhdellä kämppikselläni on synttärit tänään, niin päätettiin sitten toisen kämppiksen kanssa herättää se kivasti kakulla ja heleällä laululla. Ongelmana tosin se, että kumpikaan meistä ei omaa heleää lauluääntä sävelkorvasta puhumattakaan, joten päätettiin vaan pamahtaa sisään huoneeseen "Herzlichen Gluckwunshia" -huutaen kakku kädessä ;D Reaktio oli kyllä näkemisen arvoinen, koska synttärisankari pelästyin pahanpäiväisesti! No, ainakin vietiin sille kakkua ja muistettiin synttärit! No, vaikeeahan ne olisi unohtaakaan, koska tänne pöllähtää seuraavan 3 päivän aikana yhteensä 9 ihmistä juhlimaan synttäreitä, tai oikeastaanhan vain 9 ties kuinka monesta majoittuu tänne (minne, kun pieniä sohvia on vain 3!) ja loput toivottavasti nukkuu omissa kodeissaan. Olkkarin oveen olikin kivasti laitettu lappu ilmoituksena asiasta :D (juhlista pitää kiinalaisen kämppiksen mukaan ilmoittaa hyvissä ajoin, jotta hän ehtii etsiä juhlien ajaksi katon päänsä päälle muualta :D). No, aamuisesta säikähtäneenä synttärisankari päätti kostaa mulle (niin, taisin olla tämän kaiken takana, mutta toinen kämppis oli kyllä heti juonessa mukana!) laittamalla puolillaan olevan maitopurkin mun laukkuun. Jekku onnistui täydellisesti, koska en edes huomannut laukun olevan tavallista painavampi, joten maitopurkki (onneksi ehjänä säilyneenä) löytyi vasta koulussa, kun kaivoin kynää ja kirjaa esille laukusta. Siinä kyllä itseä kovasti nauratti ja vierustovereta ihmetytti :D
Kohta pitääkin lähteä lenkille, mistä olen todella innoissani, koska löysin taas uusia mahtavia lenkkipolkuja vuohi-, lehmä- ja bambiaitausten luota ja muutenkin siellä on ihanat saksalaiset landemaisemat! :) Eläimistä puheen ollen eilen meidän terassille köpötteli siiliemo poikueensa kanssa! Se ei ollut innokkaasta kuvaajasta moksiskaan, olisi varmasti tullut sisälle asti, jossei oven edessä olisi pientä koroketta! Katsotaan, saanko niistä videon tänne ladattua!!
Näin meillä ilmestyy lappusia olkkarin oveen, ja ei, niissä ei kysytä mikäli on ok juhlia täällä, niissä vain ilmoitetaan, että nyt on olkkari täynnä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti